maanantai 7. elokuuta 2017

Kiusaamisesta, part 2

Jo lapsena olin järkeilijä

pohdin,
miksi pahoitin mieleni
sellaisten ihmisten
ilkeistä sanoista,
joista en edes välittänyt

en halunnut heidän suosiotaan
en tarvinnut heidän kaveruuttaan

silti jokainen katse, sana tai
pulpettiin piilotettu lappu
painoi minua yhä enemmän kasaan

he olivat lapsellisia (LAPSIA), lyhytnäköisiä, pinnallisia
ja kiusaamalla he vain vahvistivat
sosiaalista asemaansa

olin 11, mutta ymmärsin sen kirkkaasti

Silti lakkasin uskomasta, että olen hyvä tyyppi
silti vieläkin,
15 vuotta myöhemmin,
käyttäydyn kuin olisin
muita rutkasti alempana

en ajattele olevani
vain käyttäydyn niin.


Nainen, se on säälittävää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti