maanantai 7. elokuuta 2017

Kiusaamisesta, part 2



     Jo lapsena olin järkeilijä

     pohdin,
     miksi pahoitin mieleni
     sellaisten ihmisten
     ilkeistä sanoista,
     joista en edes välittänyt

     en halunnut heidän suosiotaan
     en tarvinnut heidän kaveruuttaan

     silti jokainen katse, sana tai
     pulpettiin piilotettu lappu
     painoi minua yhä enemmän kasaan

     he olivat lapsellisia (LAPSIA), lyhytnäköisiä, pinnallisia
     ja kiusaamalla he vain vahvistivat
     sosiaalista asemaansa

     olin 11, mutta ymmärsin sen kirkkaasti

     Silti lakkasin uskomasta, että olen hyvä tyyppi

     silti vieläkin,
     15 vuotta myöhemmin,
     käyttäydyn kuin olisin
     muita rutkasti alempana

     en ajattele olevani
     vain käyttäydyn niin.

     Nainen, se on säälittävää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti