maanantai 26. kesäkuuta 2017

Minä, part 2





    Sanon itseäni tytöksi
    olen kohta kolmekymmentä

    olen kohta kolmekymmentä
    näytän kuin olisin kaksitoista

    näytän kuin olisin kaksitoista
    käyttäydyn kuin olisin
    kahdeksankymmentä

    käyttäydyn kuin olisin
    kahdeksankymmentä
    sanon itseäni tytöksi







tiistai 20. kesäkuuta 2017

Odotus







    Kesäillan valo
    matonpesupaikka

    riippumatto
    vauvaomenat
    hyttysenpurema nilkassa


    kaikki vielä edessä

    matkalaukut pakkaamatta


    juhlat juhlimatta


Toiset tytöt






    Toisilla tytöillä on terävät ääriviivat
    leiskuvat silmät ja kantava ääni

    kun taas minä piirrän itseni
    joka aamu tähän maailmaan
    sorminjälkisen peilin edessä

    pukeudun hymyyn
    kuin puristaviin korkokenkiin

    enkä saa ääntäni kuuluviin


Illat
















                                                                                                                                                                                                                                                                                                                         
Liehuva helma pinnojen välissä
uimashortsit, tarakalla pyyhe

hehkut ruskeana matalassa valossa
poljet ja vihellät

minä puuskutan ylämäessä


rannalla väkeä ehkä vähän liikaa
lapset huutaa

uin kauemmas
vesi on hiljaa



olisinpa vedenneito

kaunis ja villi


maanantai 19. kesäkuuta 2017

Nykyaika








Ihmiset asuvat päällekkäin mutta eivät tiedä toistensa nimiä


paperiseinien läpi kuuluu riidat ja käkikello




Minä






    Pikkurouva
    babyface
    lapsellinen vanhasielu
    outo ja vääntynyt

    täydellisen onnellinen


lauantai 17. kesäkuuta 2017

Mielipiteettömyydestä


Aikoja jolloin en jaksa olla mitään mieltä
väistelen keskusteluja, ohitan väittelyt

sillä monellakaan asialla ei loppujen lopuksi
ole mitään merkitystä

ja niillä joilla on 
on tuhansia kulmia
miljoonia säikeitä joihin tarttua

ja joskus ei vaan jaksa


sillä mitä jos ymmärtää molemmat puolet?
jokaisen kulman, jokaisen säikeen?

ei ehkä hyväksy, ei ehkä samaistu


mutta ymmärtää

Ihan hyvä on tarpeeksi

Joskus tuntuu kuin
olisin pudonnut kyydistä

kaikilla on niin kiire
toteuttaa unelmiaan
etteivät ehdi edes miettiä
miksi haluavat
niiden toteutuvan


en ole kilpailuhenkinen
kunnianhimoinen
tai tosi hyvä missään

ja ahdistun täällä missä
monet käyttävät elämänsä
ollakseen parhaita
näkyvimpiä, korkeimmalla


sillä entä jos onkin niin
että kun etenee pienin askelin
toimii osana tiimiä
tekee oman parhaansa

se riittää?