maanantai 26. kesäkuuta 2017

Minä, part 2






























Sanon itseäni tytöksi
olen kohta kolmekymmentä

olen kohta kolmekymmentä
näytän kuin olisin kaksitoista

näytän kuin olisin kaksitoista
käyttäydyn kuin olisin kahdeksankymmentä

käyttäydyn kuin olisin kahdeksankymmentä
sanon itseäni tytöksi




tiistai 20. kesäkuuta 2017

Odotus






























Kesäillan valo
matonpesupaikka

riippumatto
vauvaomenat
hyttysenpurema nilkassa


kaikki vielä edessä

matkalaukut pakkaamatta


juhlat juhlimatta

Toiset tytöt

























Toisilla tytöillä on terävät ääriviivat
leiskuvat silmät ja kantava ääni

kun taas minä piirrän itseni
joka aamu tähän maailmaan
sorminjälkisen peilin edessä

pukeudun hymyyn kuin puristaviin korkokenkiin

enkä saa ääntäni kuuluviin


Illat
















                                                                                                                                                                                                                                                                                                                         
Liehuva helma pinnojen välissä
uimashortsit, tarakalla pyyhe

hehkut ruskeana matalassa valossa
poljet ja vihellät

minä puuskutan ylämäessä


rannalla väkeä ehkä vähän liikaa
lapset huutaa

uin kauemmas
vesi on hiljaa



olisinpa vedenneito

kaunis ja villi


maanantai 19. kesäkuuta 2017

Nykyaika








Ihmiset asuvat päällekkäin mutta eivät tiedä toistensa nimiä


paperiseinien läpi kuuluu riidat ja käkikello




Minä




































Pikkurouva
babyface
lapsellinen vanhasielu
outo ja vääntynyt

täydellisen onnellinen


lauantai 17. kesäkuuta 2017

Mielipiteettömyydestä


Aikoja jolloin en jaksa olla mitään mieltä
väistelen keskusteluja, ohitan väittelyt

sillä monellakaan asialla ei loppujen lopuksi
ole mitään merkitystä

ja niillä joilla on 
on tuhansia kulmia
miljoonia säikeitä joihin tarttua

ja joskus ei vaan jaksa


sillä mitä jos ymmärtää molemmat puolet?
jokaisen kulman, jokaisen säikeen?

ei ehkä hyväksy, ei ehkä samaistu


mutta ymmärtää

Ihan hyvä on tarpeeksi

Joskus tuntuu kuin
olisin pudonnut kyydistä

kaikilla on niin kiire
toteuttaa unelmiaan
etteivät ehdi edes miettiä
miksi haluavat
niiden toteutuvan


en ole kilpailuhenkinen
kunnianhimoinen
tai tosi hyvä missään

ja ahdistun täällä missä
monet käyttävät elämänsä
ollakseen parhaita
näkyvimpiä, korkeimmalla


sillä entä jos onkin niin
että kun etenee pienin askelin
toimii osana tiimiä
tekee oman parhaansa

se riittää?