keskiviikko 16. elokuuta 2017

Kaupassa


Marketin kahvion
kelmeässä valossa

teetä muovimukissa
pöydällä murusia


vanha pariskunta
jakaa sanomalehden

tehokkaalla äidillä
kaksi lasta kärryssä
kolmas kiljuu kainalossa

nuoriso tappaa aikaa
energiajuomaostoksilla


kaikki kokevat olevansa erilaisia
eri rotuja, eri kuppikuntia

mutta täällä ostoskärryjen takana
puutelistaa otsa rypyssä lukiessaan

kaikki näyttävät varsin samanlaisilta


maanantai 7. elokuuta 2017

Kiusaamisesta, part 2

Jo lapsena olin järkeilijä

pohdin,
miksi pahoitin mieleni
sellaisten ihmisten
ilkeistä sanoista,
joista en edes välittänyt

en halunnut heidän suosiotaan
en tarvinnut heidän kaveruuttaan

silti jokainen katse, sana tai
pulpettiin piilotettu lappu
painoi minua yhä enemmän kasaan

he olivat lapsellisia (LAPSIA), lyhytnäköisiä, pinnallisia
ja kiusaamalla he vain vahvistivat
sosiaalista asemaansa

olin 11, mutta ymmärsin sen kirkkaasti

Silti lakkasin uskomasta, että olen hyvä tyyppi
silti vieläkin,
15 vuotta myöhemmin,
käyttäydyn kuin olisin
muita rutkasti alempana

en ajattele olevani
vain käyttäydyn niin.


Nainen, se on säälittävää.

perjantai 4. elokuuta 2017

Hetket






    Mies jolla on ase tatuoituna päänahkaansa
    lipoo jäätelöä huoltoaseman terassilla

    katson häntä jonottaessani kioskille ja mietin
    miksi näky on niin koominen
    ja haluaisin mennä kysymään
    kasvavatko hiukset tatuoinnin läpi
 

    on niitä kesän harvoja hetkiä jolloin
    aurinko paistaa pistävästi

    edessäni oleva pikkupoika
    punnitsee vaihtoehtoja
    tuskallisen kauan

    kun viimein pääsen tiskille
    tilaan suklaavaniljapehmiksen

    se on täydellinen.

---


    Parkkeeraan autoni
    identtisen auton viereen
    ne näyttävät hauskoilta rinnakkain

    kaupasta tullessani
    näen papparaisen
    yrittävän päästä autooni
    viimein hän huomaa virheensä ja
    naurahtaa

    "Komea auto sulla," vitsailen
    vaikka en ole
    tuntemattomille puhuvaa tyyppiä

    vaihdamme pari ystävällistä sanaa

    (tätäkö se on se small talk)

    ja jatkamme tahoillemme hymyillen.


---


   Tämä kesä:

    tomaattien ja herneiden kasvattamista
    omalla pihalla vaeltelemista
    aamukahvi terassilla

    sisukasta uimista kylmässä vedessä
    sadetta sateen perään
    auringossa kärähtäneet olkapäät

    torkkumista bussissa
    venäläistä laulua yläkerrassa
    valvottuja öitä
    puutarhajuhlia

    tunnit veneessä aaltojen pauloissa
    vaivihkaa livahtavat päivät

    liian vähän lomaa.


tiistai 1. elokuuta 2017

On siis elokuu



    Kesä on ollut olematta




    Onneksi ilman odotuksia ei ole pettymyksiä




    
    Liidetään vielä hetki
    vaaleanpunaisen veden pinnalla

    ja käännetään sitten sivua
    muutosten vuodenaikaan



 

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Mielikuvia




    "Näen maailman kuvina", sanottiin eräässä kirjassa, jonka luin vuosia sitten. Ajattelen lausetta
    usein, tunnistan siitä itseni. Eilisen kuvassa oli hän kastelemassa kasvihuoneen tomaatteja, 
    taustallaan auringonlasku, vaaleanpunainen ja oranssi. 






    "Ota mielikuvia", vitsailen aina, kun joku harmittelee kameran puuttumista. Ota mielikuvia. Se 
    albumi ei tule koskaan täyteen.






    

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Rumilla tytöillä on hauskempaa





    Joka päivä
    kasvoni
    heijastuvat erilaisina

    kuvista katsoo joku muu


    en hahmota mittojani,
    tunne askeleitani
    
    enkä tiedä
    vienkö kaiken tilan vai
    katoanko näkymättömiin



    
    Ei ole väliä
    mahdunko koko ajan pienenevään
    kauneuden määritelmään

    kunhan vain erottaisin
    missä ääriviivani menevät




    Liian monta kertaa
    sain kuulla olevani ruma
   
    ja koska en saanut pyyhittyä
    sitä sanaa pois
    rakensin itseni sen ympärille





    Rumuus 
    on kaikkein kiinnostavinta kauneutta

   

   
 

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Kiusaamisesta







  Olen ollut kiusattu

  olen ollut sivustaseuraaja


  ja koska olen ollut sivustaseuraaja,
  hiljainen, raukkamainen,

  en ole yhtään parempi kuin kiusaajat



  siksi aina kun painun kasaan
  ajattelemattomista sanoista,
  luulen ihmisten tuijottavan tai
  naurun kohdistuvan minuun


  tunnen itseni,
  uhriutumiseni,



  vähän tekopyhäksi

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Useimmat










Näkevät pinnan ja pysähtyvät siihen

pesivät tyytyväisinä omissa mielipiteissään

ohittavat säikeet, unohtavat sävyt





eivät edes yritä nähdä



perjantai 14. heinäkuuta 2017

Syntymähumala





                              En tiedä miltä tuntuu olla humalassa
                              ehkä tältä
                              kuin olisin muuten tosi hyvä
                              en vain täysin läsnä

                             
                              maailma pyörii
                              minua huippaa


                              istun tässä hetken



                              ehkä se pysähtyy kohta




perjantai 7. heinäkuuta 2017

Minä, part 3



           Puna nousee kaulaa pitkin
           katse kääntyy pois

           kädet eivät löydä paikkaa
           sanat hukkuvat suuhun

           ja vaikka puhuisin totta
           minusta tuntuu kuin valehtelisin


torstai 6. heinäkuuta 2017

Mökillä


Heinäkuu pitkällä
talviturkki päällä

uudet, sumeat silmät


tauoton tuuli
hiljainen mieli

päiväunien jälkeen päiväunet




tiistai 4. heinäkuuta 2017


Helmipöllön hennot luut





epämuotoinen kuu










Paniikkikohtaus






Paljain jaloin kostealla nurmella
herneenversoja, auringonkukkia

pitelen sateenvarjoa jotta saat grillattua
lainaan appivanhemmilta Valittuja Paloja
luen niitä pihakeinussa


eilen sain paniikkikohtauksen
seurasin sitä sivusta
tunteettomalla mielenkiinnolla
ja mietin

milloin muistot muuttuvat kaukaisiksi
pölyisiksi valokuva-albumeiksi
joita voi katsella hymähdellen
vähän silmiään pyöritellen

ja sitten siirtää sivuun

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Minä, part 2






























Sanon itseäni tytöksi
olen kohta kolmekymmentä

olen kohta kolmekymmentä
näytän kuin olisin kaksitoista

näytän kuin olisin kaksitoista
käyttäydyn kuin olisin kahdeksankymmentä

käyttäydyn kuin olisin kahdeksankymmentä
sanon itseäni tytöksi




tiistai 20. kesäkuuta 2017

Odotus






























Kesäillan valo
matonpesupaikka

riippumatto
vauvaomenat
hyttysenpurema nilkassa


kaikki vielä edessä

matkalaukut pakkaamatta


juhlat juhlimatta

Toiset tytöt

























Toisilla tytöillä on terävät ääriviivat
leiskuvat silmät ja kantava ääni

kun taas minä piirrän itseni
joka aamu tähän maailmaan
sorminjälkisen peilin edessä

pukeudun hymyyn kuin puristaviin korkokenkiin

enkä saa ääntäni kuuluviin


Illat
















                                                                                                                                                                                                                                                                                                                         
Liehuva helma pinnojen välissä
uimashortsit, tarakalla pyyhe

hehkut ruskeana matalassa valossa
poljet ja vihellät

minä puuskutan ylämäessä


rannalla väkeä ehkä vähän liikaa
lapset huutaa

uin kauemmas
vesi on hiljaa



olisinpa vedenneito

kaunis ja villi


maanantai 19. kesäkuuta 2017

Nykyaika








Ihmiset asuvat päällekkäin mutta eivät tiedä toistensa nimiä


paperiseinien läpi kuuluu riidat ja käkikello




Minä




































Pikkurouva
babyface
lapsellinen vanhasielu
outo ja vääntynyt

täydellisen onnellinen


lauantai 17. kesäkuuta 2017

Mielipiteettömyydestä


Aikoja jolloin en jaksa olla mitään mieltä
väistelen keskusteluja, ohitan väittelyt

sillä monellakaan asialla ei loppujen lopuksi
ole mitään merkitystä

ja niillä joilla on 
on tuhansia kulmia
miljoonia säikeitä joihin tarttua

ja joskus ei vaan jaksa


sillä mitä jos ymmärtää molemmat puolet?
jokaisen kulman, jokaisen säikeen?

ei ehkä hyväksy, ei ehkä samaistu


mutta ymmärtää

Ihan hyvä on tarpeeksi

Joskus tuntuu kuin
olisin pudonnut kyydistä

kaikilla on niin kiire
toteuttaa unelmiaan
etteivät ehdi edes miettiä
miksi haluavat
niiden toteutuvan


en ole kilpailuhenkinen
kunnianhimoinen
tai tosi hyvä missään

ja ahdistun täällä missä
monet käyttävät elämänsä
ollakseen parhaita
näkyvimpiä, korkeimmalla


sillä entä jos onkin niin
että kun etenee pienin askelin
toimii osana tiimiä
tekee oman parhaansa

se riittää?